| Moni lähtee matkalle Viroon ja yleensä Tallinnaan ihan vain
siksi, että käyvät plastiikkakirurgisessa toimenpiteessä. Näistä
yleisimpiä ovat:
Rasvaimu
Ihmisten halu muokata ulkonäköään esteettisistä syistä kasvaa koko ajan. Monet tavoiteltavat ulkonäkömuutokset edellyttävät kirurgisia toimenpiteitä. Rasvaimulla poistetaan liiallista rasvakudosta joltain kehon alueelta. Rasvaimu ei kuitenkaan ole keino ehkäistä tai hoitaa lihavuuteen liittyviä sairauksia eikä sen avulla myöskään saavuteta pysyvää painon pudotusta.
Laajoja, useiden litrojenkin rasvaimuja tehdään yleensä vatsan, kylkien, lantion, reisien ja pakaroiden alueelta. Tyypillisiä rasvaimukohteita ovat myös rinnat, posket, leuan alaosa ja kaulan alue. Toimenpide tehdään joko paikallispuudutuksessa, selkäydinpuudutuksessa tai nukutuksessa käytetystä leikkaustekniikasta ja imualueen laajuudesta riippuen.
Nykyään 2010-luvun käytetyin leikkaustekniikka on Saksassa kehitetty melko hellävarainen vesisuihkuavusteinen WAL-menetelmä, jossa aika kovalla paineella ja sykkivällä vesisuihkulla puudutusaineineen hoidettavan alueen kudokset puudutetaan, rasva pehmitetään ja imetään talteen. Rasva voidaan tarvittaessa käyttää rasvansiirron yhteydessä kehon muihin osiin. Vanhempaa, mekaanisempaa imumenetelmää käytetään edelleen etenkin pienemmissä rasvaimuissa.
Rasvaimuun valmistaudutaan kuten moniin muihinkin leikkauksiin. Tehdään laaja terveysselvitys, jolloin esimerkiksi diabetes, verenpainetauti tai sydänsairaudet voivat tulla esteeksi leikkaukselle. Keskustellaan henkilökunnan ja mieluiten leikkaavan plastiikkakirurgiaan erikoistuneen lääkärin kanssa asiakkaan toiveista, leikkaussuunnitelmasta, riskeistä, jälkihoidosta ja seurannasta. Ennen leikkausta on syytä muutaman viikon ajan välttää verenvuototaipumusta lisääviä lääkkeitä kuten tulehduskipulääkkeet ja myös tiettyja ruoka-aineita samasta syystä kuten kalaöljy- ja omega-3-tuotteita sekä runsasta määrää valkosipulia.
Leikkaus kestää tyypillisesti laajuudesta riippuen yhden tai useamman tunnin. Kipulääkityksen tarve kuten toipuminen vaihtelee, mutta monilla lääkitystä tarvitaan vajaan viikon ajan.Imualueen turvotusta helpottaa kylmähoito. Kotiutuminen tapahtuu yleensä leikkausta seuraavana päivänä. Ihotunto on leikkauksessa hieman heikentynyt ja palautuu vähitellen. Toisinaan voi laajoissa rasvaimuissa syntyä mustelmia suurempia verenpurkaumia, jotka joudutaan punkteeraamaan. Tukevilla hoitosukilla ja hepariinivalmisteilla pyritään ehkäisemään vakavampia alaraajojen laskimotukoksia ja pienentämään veritulppien riskiä.
Suomen yksityissairaaloissa ja -klinikoilla pienehkön esimerkiksi niin kutsutun kaksoisleuan rasvaimuhoidon hinta on noin tuhat euroa. Laaja-alainen vatsan alueen operointi maksaa noin 5 tuhatta euroa. Ulkomailta löytyy selvästi edullisempia vaihtoehtoja, joiden laadusta on syytä yrittää varmistua etukäteen.
Aiheesta lisää www.medimatkat.fi/terveyspalvelut/rasvaimu/
ja www.stadinplastiikkakirurgia.fi/rasvaimu/
Lihavuusleikkaus
Lääkäriseura Duodecimin laatimien Käypä hoito-suositusten mukaan lihavuusleikkausta käytetään valikoiduille hyvin ylipainoisille potilaille. Leikkauksessa mahalaukkua muovataan siten, että voidaan syödä vain pieniä suupaloja kerrallaan.
Tästä leikkauksesta käytetään usein myös nimeä laihdutusleikkaus. Leikkauksen tavoitteena kun on painon pysyvä alentaminen ja tämän seurauksena monien sairastumisriskien pieneneminen.
Viime vuosina lihavuusleikkausten määrä Suomessa on asettunut noin tuhanteen leikkaukseen vuodessa. Muissa Pohjoismaissa leikkauksia tehdään moninkertainen määrä asukaslukuun suhteutettuna. Meilläkin selvästi ylipainoisia, sairastumisriskissä olevia henkilöitä on vähintään yhtä paljon kuin naapurimaissa. Suomen leikkauksista yli puolet tehdään yliopistosairaaloissa ja loput keskussairaaloissa ja yksityissairaaloissa.
Leikkauksen pääsylle on useita kriteereitä. Toistaiseksi vielä kaikki leikkaukset on tehty täysi-ikäisille. Lihavuuden on pitänyt jatkua jo vuosia ja painoa on yritetty pysyvästi ja todistettavasti pudottaa liikunta- ja ravitsemusalan asiantuntija-avun turvin ilman menestystä. Painoindeksi BMI:n tulisi olla vähintään 40 melko terveellä ja vähintään 35 henkilöllä, jolla on todettu sokeritauti, verenpainetauti, uniapnea, kantavien nivelten nivelrikko tai naisilla munasarjojen monirakkulatauti. Vaikka nämä kriteerit täyttyisivätkin, niin esimerkiksi alkoholismi, huumeiden käyttö, vaikea ahmimishäiriö ja jotkut mielenterveydelliset syyt voivat estää tai ainakin huomattavasti siirtää leikkaukseen pääsyä.
Leikkausta edeltää runsaan kuukauden kestävä erittäin niukkaenerginen ENE-dietti, jolla elimistöä ja erityisesti maksaa valmistetaan sekä leikkaukseen että sen jälkeiseen uuteen elämäntapaan. Leikkaustekniikoita on useampia ja kaikissa niissä mahalaukun tilavuus pienenee murto-osaan, tyypillisesti noin parin desilitran kokoiseksi. Kyseessä on siis melko suuri ja vaativa toimenpide, jolla muiden leikkausten tapaan on riskinsä. Useimmiten leikkaus tehdään tähystysleikkauksena. Noin 13 prosentilla leikatuista on todettu joitain komplikaatioita. Tyypillisiä ovat haavatulehdukset, verenpurkaumat ja vuodot suoliompeleissa. Muutaman prosentin osalta joudutaan leikkaus uusimaan. Leikkauskuolleisuus on parin kolmen promillen luokkaa.
Valtaosa leikatuista on onnistunut alentamaan painoaan pysyvästi ja ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Osa on pystynyt luopumaan muun muassa diabeteksen hoidossa käytettävästä insuliinista.
Alan toimijoita www.stadinplastiikkakirurgia.fi/lihavuusleikkaus-mahalaukun-ohitusleikkaus/
ja toinen hyvä
www.medimatkat.fi/terveyspalvelut/mahalaukun-ohitusleikkaus-lihavuusleikkaus/
Rintojen suurennus
Dokumenttien mukaan jo yli sata vuotta sitten eräät naiset halusivat suurentaa rintojensa kokoa jollain ruiskutettavalla täyteaineella. Parafiinin ohella paremminkin voiteluaineena tunnettua silikonia on kokeiltu 1900-luvulla useaan otteeseen tähän tarkoitukseen. Usein kokeilut olivat terveydelle haitallisia tai jopa hengenvaarallisia. Edistystä tapahtui 1960- ja 1970-luvuilla, kun silikoni suljettiin samasta aineesta valmistettuun pussiin ja tämä niin kutsuttu implantti asennettiin rintoihin.
Näitä toimenpiteitä tekee esim. www.stadinplastiikkakirurgia.fi/rintojen-suurennus/.
Ja toinen toimija, joka järjestää matkoja Tallinnaan leikkaukseen: www.medimatkat.fi/terveyspalvelut/rintojen-suurennus/.
Nykyään rintojen suurennusleikkaukseen hakeudutaan hyvin monista eri syistä. Synnynnäinen pienirintaisuus, rintojen epäsymmetria, laihdusta, raskautta ja imetystä seurannut rintojen löystyminen tai iän myötä tulleet kudosmuutokset ovat melko yleisiä tyytymättömyyden aiheuttajia. Todennäköisesti myös aikakauden ihannoima ihmiskuva ja lisääntyvät plastiikkakirurgien palvelut kohtuullistuvine taksoineen ovat osittain vaikuttaneet esteettisten toimenpiteiden kasvavaan suosioon ja yhä useamman naisen mahdollisuuksien ostaa näitä palveluja.
Suomessa valtaosa leikkauksista tehdään yksityisillä klinikoillla ja sairaaloissa. Rintasyöpää sairastavat, synnynnäisistä epämuodostumista kärsivät tai vakavia onnettomuuksia kohdanneet potilaat voivat terveydellisistä syistä päästä leikkaukseen myös julkisissa sairaaloissa. Ennen leikkausta asiantuntevan kirurgin kanssa on syytä keskustella omista toiveista ja niiden toteuttamismahdollisuuksista, sairauksista, lääkityksistä ja myös käytetyistä ravintolisistä, suunnitellusta leikkauksesta, toipumisesta, jälkiseurannasta ja eri vaiheiden riskitekijöistä, joita kaikkiin kirurgisiin toimenpiteisiin aina liittyy.
Yleisin silikoni-implanttien asennusleikkaus tehdään yleensä nukutuksessa. Toinen rintojen suurennustapa on muualta omasta kehosta tehtävä rasvansiirto, jossa rasvaimulla talteen kerätty ja käsitelty rasvakudos ruiskutetaan rintoihin. Tämä toimenpide voidaan tehdä myös paikallispuudutuksessa. Implanttien asennusleikkaus kestää yleensä tunnin pari. Kotiutuminen tapahtuu useimmiten seuraavana päivänä. Normaalisti leikkaushaavojen arpeutumiseen kuluu parisen viikkoa. Kipulääkitystä moni tarvitsee noin viikon ajan. Jälkikontrollikäyntejä on tyypillisesti 2-3.
Toipuminen on hyvin yksilöllistä. Hyviä tukiliivejä on syytä käyttää 2-4 viikkoa. Leikkausarvet, mustelmat, verenpurkaumat, mahdollinen tilapäinen tunnottomuus ja lievät tulehdukset ovat toisinaan ei-toivottuja seurauksia. Myös implantin ympärille kasvava sidekudoskerros tunnetaan haittavaikutuksena.Vakavampia ja harvinaisempia ovat isot verenpurkaumat, jotka voivat johtaa uusintaleikkaukseen. Samaten tunnetaan vierasaineeseen kohdistuva kehon oma hyljintäreaktio ja implanttien rikkoontuminen tai repeytyminen.
|
